|
|
|
Tervehdys vaan kaikille taas pitkästä aikaa!
Kuten arvata saattaa, on elämä nykyään keskittynyt
niin täysin verkkomaailman ulkopuolelle, että ei
tännekään ole tarinoimaan joutanut. Muuten
meidän elämä kulkee aivan samoja ratoja kuin
aina ennenkin, paitsi koiramäärä on lisääntynyt
yhdellä malamuutilla eli nyt kotosalla vilistää
sitten 4 koiraa...
Kesäloma alkoi juuri tänään ja heti piti kotona
urakoida siivoamisen parissa, mutta mieluummin
ikävät hommat heti ensin alta pois. Sukulaisreissut
tehdään tänä vuonna vähän eriksemme, eli Pekka
lähtee poikien kanssa pohjoisen suuntaan ja minä
jään kotiin koiravahdiksi. Sitten takaisin tullessa Pekka
jättää pojat Ouluun minun vanhemmilleni, ja minä
lähden sitten vuorostani sinne suuntaan. Yhteiset
kesälomariennot voidaan sitten tehdä sen jälkeen,
kuten Korkeasaaressa tai huvipuistossa vierailut.
Kaunista kesän jatkoa kaikille toivottelee
Marja-Liisa
|
|
Näin siinä sitten kävi - jälleen Kärpät ottivat
mestaruuden ja millä tyylillä;
10 pudotuspeliä, 10 voittoa!
Hurraa Oulun Kärpät! Kunpa asuisi vielä Oulussa,
pääsisi kavereiden mukaan juhlimaan...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
|
|
If someone should hurt you
and say a thing unkind...
Remember what I write to you
and keep these thoughts in mind
For everyone who makes you cry,
there are three to make you smile...
And a smile will last a long, long time,
but a tear just a little while.
Don't let someone who hates the world
cause you to hate it too...
Behind the clouds is a Golden sun,
and a sky that's full of Blue.
If someone said a thing that's cruel,
don't let it get to you...
Your achievements are greatly numbered
and your faults are very few.
So if a certain person should act a certain way,
Think of those who love you
and don't let it spoil your day
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
Keskiviikko jo meneillään, vettä sataa ja yöllä
pakastaa pahimmoilleen sen verran että aamuisin
on liukasta. Tuleeko kevät vaiko eikö...
Sais tulla kun kerran on lumet jo niin vähiin
menneet, ettei reellä tai potkurilla pääse.
Kiireinen viikonloppu jälleen tulossa, jalkapallo-
erotuomarin kurssia, painivalmentajakurssia jne.
Samalla pitäisi hoidella painiseuran nettisivuja
julkaisukuntoon ja seuran verkkarihankintaa
viedä eteenpäin. Malamuuttien Off Snow-kisatkin
pitäisi saada nettisivuiksi.
Ihanaa on sitten rentoutua poikien ja
koirien kanssa touhutessa ja
ulkoillessa.
Muuten ei meille kummempia kuulu,
tämä päivitys perustui pääasiassa tuohon
kauniiseen aloituskuvaan
- "siitä se ajatus sitten lähti..."
Mukavaa viikonjatkoa!
Marja-Liisa
|
|
Päivän teema: VÄSYTTÄÄ!
Aamulla ei silmiä meinannut millään saada auki asti. Hirmuisen myöhään
on tullut valvottua jokainen ilta ja nyt se alkaa jo jossain tuntua...
Aina on jotain mielenkiintoista tekemistä tai katsomista, ettei nukkumaan
meinaa ehtiä. Luulisin, että jos voisin nukkua niin pitkään kuin
haluaisin, saattaisin nukkua vaikka vuorokauden ympäri. Sitten
sitä vasta tollo olo varmaan olisikin - liikaa nukkuneena... ;-)
Aurinko paistaa ihanan korkealta vielä näin iltapäivälläkin, tosin lumien
sulamisesta tässä vaiheessa talvea en niin perustaisi, mutta minkäs teet.
Täytyy lähteä ruoanlaittoon, jotta pojat ehtii painimaan, mutta
jatketaan juttua taas toisella kertaa.
Marja-Liisa
|
|
Heipä hei!
Ajattelin sitten pitkästä aikaa vähän kirjoitella tännekin kuulumisia.
Space vetää kummasti ajoittain puoleensa, vaikka olen tästä
jo muutaman kerran luopunut ja vaihtanut tuonne blogs.fi:n puolelle.
Mutta on se vaan niin, että tätä spacea saa muokattua niin
kauniiksi ja oman mielen mukaiseksi, että sehän se varmaan
täällä viehättää muita bloggaus-paikkoja enemmän.
Tässä juuri tänään huomasin, tai sanoisko paremmin että tajusin,
miten aika on kulunut vauhdilla vuosissa eteenpäin. Meidän Jere
täyttää tänä vuonna jo 9 vuotta ja Tony 8 vuotta. Nopeasti
laskien minun ja Pekan yhteistä taivalta tulee tänä vuonna siis
täyteen 10 vuotta. Ei voi olla totta, että aika kuluukin näin nopeasti.
Vastahan tuo tuntui olleen poikien vauva-ajat ja kaikki muu.
Ikää mittariin itsellekin tulee huhtikuussa 31 vuotta ja keski-ikä
lähestyy hurjaa vauhtia :-o
Meidän elämä pyörii tällä hetkellä pääasiassa liikunnan ja harrastusten
merkeissä. Pojat käyvät molemmat 2 kertaa viikossa painimassa
Lappeenrannassa, tiistaisin pojilla on yleisurheilukoulu,
perjantaisin pelataan edelleen perhepelejä (näin
talvikaudella sählyä), sunnuntaisin on aikuisten sählypeli ja muksujen
jalkapallokoulu. Siihen lisäksi minun kuorohommat ja koirien
kanssa lenkkeilyt ja muut harrastamiset, joten sitä aikaa tuntuu
olevan melkoisen vähän. Siitä vähästä vielä osansa vievät
erilaiset seura- ja luottamustoimet ja tietysti sitten viikonloppuisin
erilaiset kisat ja tapahtumat.
Yepa-neiti on kasvanut jo isoksi neidiksi, ensi tiistaina tulee
11 kuukautta ikää täyteen ja kuukauden päästä siitä
tietenkin vuosi. Mielettömän upea koira Yepa onkin,
sen ja Pontuksen ja Veeran touhuja voi seurata
koirien omilla sivuilla. Banneri löytyy sinne tuolta ensimmäisestä
merkinnästä.
Kevät on tulossa tänne meidän kulmille melkoisella vauhdilla. Ei
sen kyllä vielä ihan tarvisi tulla, vastahan tuota joulukuun lopulla
ja tammikuun alussa on lunta saatu. Rekikoiraharrastelu on
vähän "tylsää" ilman lunta... Pekan kanssa mietittiin, kun tämä
talvi on ollut säiden suhteen todella omituinen, että jos vielä
seuraava talvi on samanlainen, taidetaan muuttaa takaisin
pohjoiseen... Saisi tuota valjakkotouhua harrastaa vähän
pidempään siellä. Jotkut muuttavat talveksi jonnekin
Espanjan lämpöön, niin me lähdettäisiin vaikka Grönlantiin...heh...
Juu, näin jutusteli Marja-Liisa tänään, lopuksi vielä tuoreet
kuvat meidän pojista, otettu toissa viikonloppuna
Alaskanmalamuuttien talvipäivillä Rautavaaralla.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Marja-Liisa
Tässä kuvassa on Jere:
Ja tässä alemmassa on meidän Tony:
|
|
Heipä hei!
Pitkän hiljaisuuden jälkeen ajattelin piipahtaa täällä Spacessa, kun tuossa yksi päivä väänsin tämän tablen. Elämä vie niin mennessään tällä hetkellä, että virtuaalimaailma on jäänyt taka-alalle..
Arki kulkee omaa rataansa, ei mitään suuria ihmeitä ole tapahtunut niiden suhteen. Istuskelen tässä kotona ja odottelen nuohoojaa saapuvaksi; sen piti tulla aamulla yhdeksältä, mutta varttia vaille kymmenen on kello, eikä vieläkään näy. Ehkä se on unohtanut meidät...
Yepa-neiti on kasvanut isoksi neidiksi; korkeutta nyt 9-kuukauden ikäisenä sillä on n. 60 cm ja painoa hippasen vajaa 30 kiloa. Aivan mielettömän ihana koira – tosi kiltti kaiken kaikkiaan, kova tekemään töitä vetohommissa ja rakastaa kaikkia ihmisiä.. Siskon lapinkoira Heta lähti takaisin pohjoiseen tuossa joulun aikaan, ja elämä rauhoittui kotioloissa melko paljon. Veerakin vapautui silminnähden, kun ei enää tarvitse Hetan kanssa toisiaan kyräillä. Pontus taas on alkanut osoittaa hiukan vanhenemisen merkkejä. Liikkeet ovat muuttuneet vähän ”vanhan miehen liikkeiksi”, tosin ei ne mitään kankeita ja hitaita vielä ole.
Pojat käyvät koulua eka- ja tokaluokilla ja se tuntuu sujuvan kummallakin hyvin. Tony joutuu vähän tsemppaamaan keskittymisessä, kun se lukea, kirjoittaa ja laskea on osannut jo ennen koulua, mutta paikallaan istuminen ja varsinkin hiljaa oleminen on aina ollut vähän hankalaa. Jerellä taas ei juurikaan mitään ”ongelmia” ole. Liikunta on kuitenkin edelleen se, mikä eniten kiinnostaa. Loppiaisena käytiin Imatralla painikisoissa ja pojat ottivat taas mitalit omista sarjoistaan; Tony hopeaa ja Jere pronssia. Jeren mitalista tekee vielä arvokkaamman se, että poika paini 2 vuotta vanhempien ja 3 kiloa painavampien poikien luokassa, kun omaan sarjaan ei olisi ollut vastustajia.
Mie olen tällä hetkellä parissa urheilujaostossa ja molemmille pitäisi nettisivut duunata jossain välissä, joten koneellaoloajasta suurin osa menee niiden koodaamisessa sekä Yepa nettisivujen päivittelyssä.
Noh, mutta runoilut tuli hoidettua, ja toivottelen kaikille oikein mukavaa tammikuun jatkoa!
Marja-Liisa
|
|
Yhden aikakauden päätös julistettakoon tänään: Päätin tuossa Katin vanavedessä jättää spacen pitämisen ”hunningolle” ja siirtyä kirjoittelemaan perheen kuulumisia tuonne varablogini puolelle eli http://agentti91.blogs.fi.
Space jääköön elämään omaa elämäänsä, lähinnä valokuvien julkaisupaikkana, sekä satunnaisia ajatelmia tänne saattaa myös ilmestyä. Tähän päätökseen tulin samoista syistä kuin kerran aiemminkin: Spacet tökkivät nykyisellään niin paljon, että aikani/motivaationi ei riitä taistelemaan sen kanssa niin usein, kuin päivittää haluaisin – kuten moni on huomannutkin. Spacen toki saa muokattua lähes täysin haluamansa laiseksi, mutta jos hintana on tämä äärettömän raivostuttava tökkiminen, en enää sitä halua.
Kiitoksia jokaiselle säännölliselle ja satunnaiselle vieraalle – olette kommenttienne kanssa olleet todella ihania piristyksiä päivään!
Toivottavasti löydätte tienne tuonne blogs.fi:n puolelle, olettaen, että perheemme kuulumiset kiinnostavat.
Näkemiin, ja kiitos vielä kerran kaikille!
Marja-Liisa
|
|
Heipä hei taas! Kaivo on nyt sitten saatu käyttökuntoon, eli viime perjantaina kävivät sähkö- ja putkimiehet laittamassa pumput, sähköt ja putket kuntoon. Töistä tullessani vesi tuli sisään jokaisesta hanasta! Loistavaa, ihanpa omaksi ilokseni vähän juoksutin vettä ja vetelin vessanpönttöä ja nautin taas juoksevasta vedestä. Kirkasta ja hyvää vettä sieltä nousee, toki analyysiin on näyte vietävä, kun ei ne kaikki ”pöpöt” näy, haise tai maistu. Tietääpähän sitten juovansa terveellistä mineraalivettä...
Viikonloppua vieteltiin sekä liikunnan, että karaoken merkeissä. Lauantaina Pekalla ja niiden jalkapallojoukkueella oli vieraana Virolahden Sampon Old Stars-joukkue ja pelasivat sitten ystävyysottelun tuolla meidän kunnan kentällä. Aurinko paistoi (yllättäen – ei edelleenkään sadetta) ja oli melkoisen hikinen urakka. Ylämaan joukkue oli eka kertaa sillä kokoonpanolla pelaamassa yhdessä, kun taas vieraat on pelanneet 15 vuotta yhdessä, joten tuloksenhan voi arvata... 14-1 meni voitto vieraille. Mutta pelaaminenhan se tärkeintä on, eikä ne tulokset, joten tavoite saavutettu. Illalla käytiin vielä potkimassa kentällä poikien kanssa palloa 1,5 tuntia ja kun minullakin oli alla perjantain kahden tunnin jalkapallopeli ja sen jälkeen juoksulenkki koirien kanssa, oli jalat kyllä ihan sen tuntoiset, että jotain on tultu tehtyä.
Pekalla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppukin ja sainkin sen sitten houkuteltua paikalliseen lauantai-iltana. Siellä oli karaoke, ja sen verran harvoin se täällä meillä päin on, joten yleensä yritän sinne päästä lauleskelemaan. Tällä kertaa oli oikeasti tosi hyviä laulajia paikalla, jopa yksi keikkaileva muusikkokin oli intoutunut laulamaan. Mukavaa oli valomerkkiin asti (01.30) ja sen jälkeen muutaman kaverin kanssa tultiin meille jatkoille. Ilta tai oikeastaan yö hurahtikin sitten pikkutunneille, aamuviiteen, joten aamulla hiukan nukutti meitä kumpaakin. Hienoista kapulan-poikastakin oli havaittavissa, kylmää hikeä puski heti, kun vähän rivakammin liikkui.
Iltapäivästä sitten lähdettiin kaupunkiin, Pekan piti jotain työpaikan juttuja hakea sieltä ja samalla käytiin sitten katsomassa Intersportista pojille verkkapukuja. Edullisesti sieltä sitten mukaan lähtikin molemmille puvut, Pekalle sisäpelikengät, molemmille pojille lenkkarit ja juomapullot. OVH kaikilla olisi ollut reilusti yli 200 euroa, mutta satasella niistä ale:n vuoksi selvittiin. Sieltä suuntasimme Prismaan ruokaostoksille. Ensin kuitenkin käytiin Hesessä syömässä, kun kapulasta johtuen miulla niin halutti roskaruokaa. Kaupassakäynnin jälkeen sitten ajeltiinkin kotiin ja vähän lepäilemään laakereillamme.
Eilen alkoi taas käryttää nuo Venäjän metsäpalot, ja kyllä en tykkää niistä yhtään. Tässä rajan tuntumassa kun asustellaan (lyhimmillään 5 km rajalle), se savun haju on todella kitkerä. Ikkunoita ei voi pitää auki, vaikka kuinka haluaisi ja päänsärkyä teettelee joka päivä, kun noita savuja joutuu haistelemaan. Millaistahan lie niillä, joilla on astmaa, sydän- tai muita vaivoja? On se vaan kummaa, ettei Venäjän pojalle apu kelpaa sammutustöissä.... Pekka jo arveli, että liekö ne siellä samalla polttaavat kaatopaikkajätteet ja ongelmajätteet, kun ei niitä metsäpaloja kuitenkaan kai kukaan sen kummemmin valvo. Tai sitten se kalusto on vaan niin huonoa, kuten tämän päivän Iltasanomien sivuilla kuvassa: mies sammuttaa metsäpaloa tavallisella kastelukannulla.
MITES TEIDÄN SUUNNALLA – ONKO SAVUSTA OLLUT HAITTAA?
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa,
Mukavaa alkanutta viikkoa JUURI SINULLE !
Marja-Liisa
|
|
Taas aika kuluu kuin siivillä, nyt taas sain sen verran revittyä irti, että vähän kuulumisia kerkeen kirjoittelemaan... Lähdetään sitten liikkeelle viime viikosta:
Viime TORSTAINA saapui porakaivomies katsastamaan paikkoja meidän pihalla ja tekemään sopimusta/tarjousta kaivon tekemisestä. Illalla työmiehet toivat pora-auton jo valmiiksi pihamaalle, jotta aamusta heti pääsisivät aloittamaan työt.
PERJANTAINA sitten porari tuli puoli yhdeksältä ja aloitti poraamisen. Minä ajattelin, niin kuin hänkin, että kaivo on nopeasti valmis ja lähdin vain käymään töissä. Tunnin verran siinä yhteensä minulla meni ja toiveikkaana tulin kotiin, että voin sitten valita pumppua, kun syvyys on riittävä. Poramies porasi, lisäsi jatkoputkia terään, porasi ja lisäsi putkia. Iltapäivästä alkoi hän jo pyöritellä päätään ja puhallella, ja kävin kysymässä missä kohtaa mennään. 90 metriä, eikä vielä vettä. No, kaiken kaikkiaan reikää sitten tuli 150 metriä ja ihan kuiva reikä. Paineaukaisu olisi seuraava operaatio, mutta vasta maanantaina, kun viikonloppuna eivät tee hommia. ÄH, no, pakkohan se on odottaa.
VIIKONLOPPU mennä huristeli omalla vauhdillaan – ei juurikaan mitään erityistä tapahtunut. Lauantaina kävin pyykkäilemässä palvelukeskuksen pesulassa, kun ei kotona sitä vettä tule pesukoneelle. Sunnuntaina käytiin kyllä kaupungissa ostamassa pojille koulureput ja Tonylle penaali ja muutamat kynät ja kumit. Samalla reissulla käytiin sitten ruokakaupassa ja takaisintulomatkalla katsomassa yhtä hylättyä louhosta, olisiko se sopiva paikka käyttää koiria uimassa.
MAANANTAINA poramiehet tulivat uudelleen tekemään sitä paineaukaisua. Minä lähdin töihin ja töistä tullessa avaus oli tehty ja mittanaruja mies oli kerimässä pois kaivosta. Tuumasi siinä, että ”50 litraa tunnissa sieltä nyt vettä tulee.” ” Jos huomenna mittaisitte itse samaan aikaan, paljonko silloin kaivossa on vettä, kun ei meidän tarvisi sitä varten lähteä ajelemaan....soitellaan” Minä olin ihan että TÄH!?? Eikö sitä pumpun laitosta ja muustakin suullisesti sovittu ennen työn aloittamista. Toisekseen alkoi vähän mietityttää, että mihin se 50 ltr /tunti edes riittää. Illalla kuitenkin Pekan kanssa mitattiin vesimäärää ja sitähän oli sitten kuitenkin jo 130 metriä vettä eli n. 1500 litraa – onneksi.
TIISTAINA Pekka sitten soitti viimeisimmän tiedon porakaivofirmaan ja ne tuumasivat sieltä, että hyvä että vettä tulee. Josko te jostain muualta saisitte hankittua sen pumpun – kun on niin kiire noita kaivoja porailla. Ei hyvää päivää! – sanon minä. Eikö sitä yksi asiakas kerrallaan hoideta loppuun asti, kun kerran suullisesti on pumput ja asennukset luvattu.... No, päätettiin sitten hankkia ihan itse se pumppu – tänään Pekka sen tilasi. Sen lisäksi tarvii kutsua paikalle putkimies asentamaan pumppu ja sähkömiestäkin itse asiassa tarvitaan. Kun ei muuten hankalaksi mennyt tämä homma, ei tosiaan entisen pumpun sähköt käykään tuohon, kun pumppu on jo niin syvältä nostava (100m), että tarvitaan voimavirtaa sille pumpulle. Sähkömies siis tulee vetämään tallin sähkökeskuksesta sitten voimavirtakaapelin kaivolle...
TIISTAINA alkoi myös molempien poikien koulu-urakka tälle syksylle. Jere lähti toiselle luokalle ja Tony aloitti ekaluokan. Kyllä oli pojat innoissaan, kun kouluun mentiin, Jere ei halunnut tulla äidin kanssa ja Tonykin olisi mieluummin vissiin mennyt ihan itse, kuin äidin saattamana. Pihalle päästyäni, ei kumpaakaan poikaa enää näkynyt missään, kavereidensa kanssa katosivat pihan vilinään saman tien. Juuri ja juuri malttoi Tony heipat huutaa kellon soitua sisään juostessaan. Voi, voi, minun isot pojat...
TIISTAINA oli Jerellä taas Nappulaliigan pelit Haminassa ja tällä kertaa lähdettiin sitten naisporukassa viemään pojat pelaamaan. Jere ja 2 seurakaveria, minä ja toisen kaverin äiti lähdettiin, isännät ja Tony ja toisen perheen pienempi poika menivät Puulaakipeliin, pelaamaan ja katsomaan. Jerellä peli kulki, 3 syöttöä ja yksi melkein maali – tolppa oli vähän tiellä... Toinen peli päättyi siis VISA:n voittoon 3-0 ja toinen 5-0. Ensi viikolla on vielä tiistaina ja torstaina pelit ja sitten Nappulaliiga onkin jo pelattu.
Eli kiirettä ja kaivohommien kanssa taistelua tämä on ollut, mutta näihin näkymiin täytyy nyt lopettaa, kun pitäisi kohta sähkömiehen tulla katsomaan paikkoja, mistä pitää vetää ja miten vetää niitä sähköjä...
Mukavaa viikon puoltaväliä vaan kaikille!
|
|
No niin, meillä on sitten palattu ”vanhaan aikaan” eli viime lauantaina loppui sitten kaivosta vesi. Rupesin vieraille kahvia keittämään ja hana vain korahteli. Kiva lauantai-iltana illalla kahdeksan aikaan ruveta setvimään, mistä vettä vessassa käynteihin ym. tarvittavaan. Onneksi yhdellä tutulla oli sitten reilu 1000 litran säiliö varastossa ja ystävällisesti sen vielä täytti meille omasta lähdekaivostaan, lainasi peräkärryään ja autoaankin, kun ei meillä kummassakaan omassa autossa ole vetokoukkua. Eli vettä sitten saatiin samana iltana tohon pihamaalle.
Kyllä täytyy sanoa, että onpa tosi outoa nykypäivänä, kun ei vettä hanasta tulekaan kotona. Kyllähän sitä mökillä osaa siihen suhtautua, mie kun en mitään luksusmökkiä oo koskaan kaivannut ja huussi kun löytyy, vessakäynnitkin onnistuu. Yllättävän paljon tuollainen vessanpönttökin vie huuhdellessaan vettä, kun se pitää itse sinne kastelukannulla kantaa... Lähdevettä piti varata jääkaappiin juotavaksi, ja kertakäyttöastioita hankkia lisää, niin ei tartte tiskata. Palvelukeskukselle pääsee pyykkitupaan pesemään pyykkiä, joten eiköhän tästä kuitenkin selvitä. Viikon päivät vielä menee porakaivomiesten tuloon, mutta onneksi ei sen enempää.
Yepa on ottanut melkoisen kasvuspurtin painon suhteen... Viime torstaina rokotuksilla se painoi 16,5 kiloa ja ruokaa lisättiin viime viikon tiistaina ½ dl /päivä ja nyt tänään neiti painoi huimat 19 kiloa. Piti punnita siksi, että saatiin Frontlinet laitettua kaikille, kun alkaa kesän alussa laitetun Ex-spotin punkintorjuntateho olla lopuillaan. Veerasta yhden punkin poistin tuossa viime viikonloppuna ja Yepalta otettiin tänään ensimmäinen punkki poskesta irti. Ex-spot on muuten ihan älyttömän hyvä punkintorjunnassa, mutta Pontus ja Veera sai siitä kutinoita heti laiton jälkeen, että ajateltiin nyt sitten laittaa vähän ”kevyempää” ainetta.
Lauantainen viihdereissu meni ihan hyvin, Linnoituksessa ja satamassa oli ihan mielettömästi porukkaa. Kaveri sanoi, että enemmän ihmisiä siellä oli, kuin Kotkan meripäivillä. Sieltä sitten lähdettiin kaupunkiin ilotulituksen jälkeen ja käytiin muutamassa baarissa. Loppuilta vierähtikin sitten Divassa tanssimassa. Aamulla ei ollut edes pahakaan ”kapula”, mitä nyt hiukan väsynyt olo oli, kun loppuun asti baarissa ilta vierähti.
Tänään Jerellä oli kaverisynttärit ja voi hyvää päivää, kuinka paljon melua lähtee 9 kappaleesta poikia, iältään 5-9 vuotta... Kakku ja herkut teki hyvin kauppansa, melutaso oli ajoittain päätä huimaava, mutta kyllä siitä onneksi selvittiin... Jerestäkin jo alkoi vähän tuntua siltä, että vähän vähempi vieraita olisi riittänyt. Sotaleikki, jalkapallon peluu ja juoksukisat hiukan rauhoittivat porukkaa, semmoinen ”vapaa” oleskelu tuntuu aiheuttavan melua ja kiistaa paljon enemmän. Vielä kun joukossa on muutama kovempitahtoinen poika, niin välillä meinasi sota olla syttymässä, kun ei mentykään oman mielen mukaan. Kaiken kaikkiaan Jeren mielestä oli kuitenkin kivat synttärit.
Että tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa – ensi kerralla taas uudet jutut.
Marja-Liisa
|
|
Vihdoinkin täällä uudistuneessa space-maailmassa! Olipahan urakka saada kuviot kuntoon (jälleen kerran), kun nuo uudistukset oli sotkeneet spacen niin pahasti, että melkein itku pääsi tämän ekan kerran nähdessä. Blogi ei näkynyt, tai jos se näkyi, luettelot puuttuivat ja muutenkin kaikki oli ihan sekaisin. Lopulta 3 päivän uurastuksen jälkeen on kaikki taas kohdillaan. Tausta piti jättää kokonaan pois, ja HTML-boxien kanssa taistelin ensimmäiset 2 päivää. HUH HUH, erikoisuuden tavoittelusta saa näköjään aina ”maksaa”...
Elämä on ollut vauhdikasta, Yepan touhujen, jalkapallon ja töihin paluun merkeissä. Niin paljon on tapahtumia ollut, että muutaman tärkeimmän vain tällä kertaa mainitsen....
Yepa kävi viime torstaina tehosterokotteilla ja jälleen ell kehui upeaksi pennuksi. Tällä hetkellä Yepa on jo yli 50 cm ja painoa n. 17 kiloa. Hampaita on ruvennut vaihtamaan, ainakin 5 etuhammasta on jo lähtenyt. Syömävauhtiin se ei kuitenkaan ole juurikaan vaikuttanut... 2 viikon päästä on sitten vielä rabies-rokotuksen aika, kun ei sitä tuon Yepalle annettavan rokotteen kanssa ole tarpeeksi testattu, niin ell suositti laittamaan sen erikseen. Muuten Yepa alkaa olla entistä vauhdikkaampi ja pieniä tuhojakin kerennyt tekemään.
Pojilla on jalkapalloa pelatessa vierähtänyt muutama tovi. Tällä viikolla torstaina kävi Jere joukkueensa kanssa Haminassa pelaamassa nappulaliigan pelejä ja molemmista peleistä tuli reilut voitot; eka peli päättyi 6-1 ja toinen 5-2. Saipa Jere yhden maalinkin tehtyä. Eilen perjantai-pelissä Jere teki hattutempun, pelin päättyessä 9-9 tasapeliin.
Tämä sateiden puute on saanut meidän kaivon lähes kuivaksi. Meillä kun on sellainen vajaa 3 metriä syvä rengaskaivo, johon normaalisti on vettä riittänyt reilusti, mutta viime viikolla kun veden määrää katsottiin, oli sitä enää 5 cm pumpun yläpuolelle. Vähän meinaa hätä tulla käteen, mutta onneksi max. 2 viikon kuluttua meille tullaan sitten porakaivo laittamaan. Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut, kun nämä kesät taitavat olla tulleet jäädäkseen – eli kuumaa ja kuivaa. Veden loppumisen kyttäämisestä tulee hirmuinen stressi, kun pakko sitä vettä on olla, ei oikein muuten elämästä mitään tule. Onneksi pankin tätikin oli reilulla päällä, ja myönsi meille rahoitusta sitä kaivoa varten.
Jerellä oli viime torstaina myös synttärit, 8 vuotta tuli täyteen. Kyllä ne vuodet vaan äkkiä hurahtavat; vastahan minä täällä Jeren 7-vuotissyntymäpäivistä kirjoittelin. Ostettiin Jerelle uusi kännykkä lahjaksi ja sillä pitää nyt sitten leikkiä ihan solkenaan. Ihan perusmalli edelleen, ei kameraa eikä muuta erikoista, kun ihan riittävä on vielä tollainen tokaluokkalaiselle. Tony sitten perii ton Jeren entisen kännykän ainakin nyt ekaluokan ajaksi. Kaverisynttäreitä vietellään ensi viikon tiistaina sitten – voi taas olla melkoista hulinaa ja huisketta, kun talon täydeltä poikia lappaa juhlimaan...
Tänään sitten lähden kaverini kanssa vähän viihteelle tuonne Lappeenrannan Linnoituksen yöhön, Pekalla kun on taas aamulla lehdenjako, niin se ei jaksa lähteä yöksi hillumaan. Ilotulitusta poikien kanssa kuitenkin taitaavat lähteä katsomaan illalla, se kun on klo 23. Saapa nähdä pysyykö sitä itsekään hereillä valomerkkiin asti ja kuinkahan tuota pitkästä aikaa yleensäkin viihteellä oleminen luonnistuu...??
Kaikille lukijoille toivottelen näillä sanoilla rentouttavaa ja mukavaa
Viikonloppua, meni se sitten vapaalla tai työkuvioissa!
Marja-Liisa
|
Heipparallaa jälleen! Hengissä ollaan, vaikkei tänne päivityksiä olekaan tullut, mutta lomat on nyt takanapäin ja paluu arkeen koitti minulle jo eilen ja Pekalle maanantaina. Loiva lasku minulle kuitenkin, kun heti sai viikonloppua viettää ekan työpäivän jälkeen. Olipahan muuten melkoinen paperikasa pöydän täytteenä odottamassa töihinpaluuta. Lisäksi pomo oli saanut tietokoneen sekaisin, joten tekemistä riitti puoli tuntia ylitöiksikin saakka, että työt sai ajantasalle järjestettyä.
Loma-aika hurahti tyypilliseen tapaan nopeasti ohi, lomailtiin lähinnä kotosalla ja kotiympäristössä. Käytiin kuitenkin pieni reissu tekemässä tuonne Viron puolelle ja siellä malamuuttipäivillä piipahdettiin, kylläkin vain yhtenä päivänä.
Kotkasta lähdettiin Vironia-laivalla ja päädyttiin Sillamäen satamaan Virossa. Virossa sitten tutustuimme Sillamäkeen ja Narvaan. Upeita linnoja oli Narvassa ja miten halpaa siellä kaikki olikaan! Vaatteet, huonekalut, ruoka, alkoholi, ja moni muu asia. Kävimme mm. syömässä ravintolassa 6-hengen seurueella – 3 aikuista ja 3 lasta ja ruokailut maksoivat yhteensä 13 euroa. Näillä meidän Suomen tuloilla siellä elelisi melkoisen yltäkylläisesti. Yövyimme Sillamäessä hotelli Krunkissa ja oli todella siisti ja kaunis hotelli ja henkilökunta oli mukavaa.
Vironia laivana oli autolautta, jossa oli sekä hyttejä, että 2 oleskelusalonkia ja baari, ravintola ja kauppa. Lapsille löytyi pieni pallomeri ja leikkipaikka. Yhtään ainutta kännistä ei laivalla ollut, verrattuna Tallinnan laivoihin Vironia oli ehdottomasti lapsiperheille soveltuvampi. Hytit olivat kylläkin vain 1-2 hengen pieniä hyttejä, mutta laivamatka kestää vain 6 tuntia. Mennessä laiva lähti klo 21 ja oli aamukuudelta Sillamäessä. Takaisin tullessa lähtö oli klo 8 aamulla ja klo 14 olimme Kotkassa.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu, aikaa olisi voinut viettää enemmänkin. Siitä saimmekin idean kehitellä ensi kesäksi pidempää reissua Viron puolelle. Omalla autolla oli hyvä ajella ainakin tuolla reissulla, liikenne oli ihan normaalia – ainakin jos Tallinnaan vertaa. Sillamäessä ja Narvassa ihmiset puhuivat lähes yksinomaan venäjää, eivätkä kovin monet ymmärtäneet englantia. Silti siellä tultiin hyvin toimeen, vaikkei mekään taas vastaavasti venäjää osattu. Narvastahan pääsee suoraan Venäjälle. Melko turvallisen oloista siellä kuitenkin oli, toki tavaroistamme pidettiin vähän tarkempaa huolta.
Yepa on taas kasvanut, ja tällä hetkellä 14-viikkoisena se painaa jo yli 16 kiloa. Lapinkoira Heta on jo korkeudeltaan Yepaa hieman pienempi ja Veeran korkeus lähestyy. Ihana pentu on kyllä Yepa ollut edelleen, ei juurikaan tuhojaan tee ja kohtuullisen kuuliainenkin tällä hetkellä.
Mutta tässä olivat päällimmäiset kuulumiset – jatkan tästä eteenpäin taas päivittelyjä tiheämmin.
Marja-Liisa
|
|
Heipä hei pitkästä aikaa! Kesäloman vietossa ollaan edelleen ja lomaamme on kuulunut seuraavia asioita kuvakielellä:
Ja lomailu jatkuu...
Ps. Yepan kuulumisia päivitelty sen omilla sivuilla....
Marja-Liisa
|
|
Vihdoinkin kesäloma koitti ja nyt voi hyvällä omallatunnolla rauhoittua, rentoutua, viettää aikaa perheen kanssa. Perjantaina oli viimeinen työpäivä ja se tuntui loputtomalta, kun piti vielä illansuussa mennä takaisin töihin tekemään kuormakirjoja vielä.
♥♥ ♥♥ ♥♥ ♥♥
Miun vanhemmat kävi viikonlopun täällä meillä kyläilemässä ja olipa oikein mukava nähdä pitkästä aikaa. Viimeksi viime kesänä taidettiin heidän kanssaan tavata, ellei isin pikaista visiittiä joulun tienoilla lasketa.
♥♥ ♥♥ ♥♥ ♥♥
Tänään käytiin Jalokivimessuilla ihmettelemässä taas kiviä, koruja, jalokiviä ja väenpaljoutta. Tulihan sieltä jotain ostettuakin, mm. rannekoru, sormus jne. Pojatkin ostivat itselleen mieluisia juttuja, kuten fossiilihampaan, hienoja kiviä, käsinvenytetystä, lehtikullalla koristellusta lasista tehtyjä eläimiä. Tony osti itselleen liskon ja Jere cobran. Minä sitten halusin itselleni todella kauniin saksanhirven figuurin.
♥♥ ♥♥ ♥♥ ♥♥
Tähän päättyy tällä kertaa tarinointi – aion viettää nyt kesälomaa myös hetken spacesta, joten mahdollista hiljaiseloa kestää hetken pidempään. Mutta jos oikein innostun, tulen kyllä kirjoittelemaan välilläkin. Näiden pihaltamme otettujen kukkakuvien myötä haluan toivottaa kaikille lämmintä, kaunista, rentouttavaa ja ihanaa KESÄÄ!
Marja-Liisa
|
|
Vihdoinkin hetki aikaa ja intoa päivittää spacea. Tuntuu oikeesti tää kesäaika sellaiselta, ettei millään ehdi päivittämään ja itselläni tulee tietyllä tavalla ”huono omatunto” siitä. Haluaisin niin mielelläni päivittää vaikka jopa päivittäin, mutta ei vaan yksinkertaisesti ehdi. Kuinka SINULLA spacen päivitys sujuu? No, mutta tämä tästä aiheesta.
Tämä viikko on sujunut vauhdikkaasti; maanantaina olin vielä töissä päivän. Tiistaina sitten alkoi minun pätkäloma, ja tottahan se satoi heti koko päivän. Illasta sen verran helpotti, että Pekan kanssa yhdessä nurmikkoa ajeltiin vuorotellen. Oli taas vähän riehaantunut kasvamaan, varsinkin perätontilla, kun en ollut sieltä viimeksi ajanut. Siellä kasvaa niin paljon sellaisia ”niittykukkia”, jotka näyttää niin kauniilta kasvaessaan, ja harvoin meillä kukaan muutenkaan sitä osaa tontista käyttäisikään. Kitkin lisäksi kasvimaalta rikkaruohot, kun pikkusateella ei ole paarmoja kiusana – sääskiä kylläkin.
Keskiviikkona oli taas futistreenien aika. Lähdettiin kuitenkin puolenpäivän jälkeen kaupunkiin Hetan ja Yepan kanssa, tarkoitus oli käyttää taas ihmisten joukossa ja samalla käydä katsomassa hiekkalinnaa. Olihan tuo melkoisen iso viime vuotiseen verrattuna. Yepa sai taas kovasti huomiota, tällä kertaa pyörillä liikkuvalta saksalaislaumalta. Siinä sitten englanniksi selvittelin koiran rotua, ikää, luonnetta ja kaikkee mahdollista, mitä he halusivat kysyä. Tavattiin myös meidän Veeran kaksoisolento – niin samannäköinen, vain hiukan isompi, että voisi oikeasti luulla sisaruksiksi. Yksi kuva Kesäkuvia-albumissa tästä kaksoisolennosta.
Kolmelta vietiin Yepa eläinlääkärin vastaanotolle, kun siellä arkisin on klo 15-16 ilman ajanvarausta mahdollista mennä pienille toimenpiteille. Yepalla on jo hetken aikaa silmät rähmineet – ei mitään paksua keltaista tai vihreää – ja minusta näytti siltä, että silmän ulkokulmista sidekalvo hiukan punoitti. Ell sitten katsoi silmät mahdollisten naarmujen varalta ja totesi, ettei varsinaista tulehdustakaan siellä ole. Sidekalvo on hiukan ärsyyntynyt esim. tuulesta, pölystä, heinistä tai melkein mistä vaan... kuulemma pennuilla aika yleistä. Laittoi kuitenkin antibioottisalvaa tuubin mukaan, ja sitä sitten tässä muutama päivä laitellaan, kunnes silmät ovat paremmat.
Illalla vein pojat futistreeneihin ja siellä aika hurahtikin nopeasti poikien kavereiden äidin kanssa jutellessa. Ehdimme takaisin kotikylälle näkemään vielä loppuosan Pekan puulaakimatsista, joka olikin melko tiukka ja kovatempoinen. Häviö tällä kertaa tuli, mutta tuntui Pekan joukkue olevan kaiken kaikkiaan tyytyväinen peliinsä – olihan vastustajalla joukkueessaan mm. jalkapalloseura Rakuunoiden edustusjoukkueen pelaajia.
Illalla sitten käytiin Pekan kanssa iltalenkillä Veeran ja Pontuksen kanssa. Olivat meidän ”aikuiset” onnessaan, kun pääsivät ilman ”riiviötä” lenkille... Vaikkakaan ei Yepa lenkillä ollessa rieku muiden kimpussa, mutta lenkit ovat vielä hiukan lyhyitä isojen koirien mielestä, joten siksikin olivat Pomppi ja Veetu innoissaan.
Loppuun vielä Yepan touhotuksista ja kuulumisista muutama juttu: Eilen ell:n luona punnitsin Yepan ja se painoi jo 12 kiloa! Melko painava rötkäle jo on, vaikka tänään viikkoja tuli vasta 11. Yepan lempitouhuja tällä hetkellä on retuuttaa omaa pehmokoiraansa, jonka pojat on sille luovuttaneet. Sitä sitten kannetaan rinta rottingilla kuin leijona saalistaan, sitä ”tapetaan” ravistelemalla ja sen kanssa melkein unten maillakin vielä nujutaan. Yepalla on myös tapana välillä ulkotarhassa roikkua verkossa kuin pieni apina; etujalat pujotetaan verkon reijistä, pää työnnetään yhdestä reijästä ulos ja sitten takajalat nostetaan alimmaiselle verkon silmälle. Tämä melkein olisi nähtävä – kun ei vaan ikinä satu kamera olemaan mukana...
Eläinlääkärillä Yepa tapasi 12-viikkoisen noutajasekoituspennun. Pentu veuhtasi ihan mahdottomasti Yepalle, joka istui nenä pystyssä ilmeellä, joka sanoi: ”Mikä ihmeen höseltäjä tuokin on?” Pennun mentyä kauemmas, Yepa kävi makaamaan kuono etukäpälien välissä ja tuijotti aikansa pentua. Yhtäkkiä alkoi Yepan häntä viuhtomaan puolelta toiselle ja suusta alkoi kuulua leikkiinkutsuväykkymistä. Yepa ei muuten ole kuin muutaman kerran haukkunut, se juttelee kauheesti muuten, mm. ulisemalla, ölisemällä, mörisemällä ja päästämällä buhuu-huu-huu-huu ääniä. Metkan kuuloista. Yepa myös rakastaa leikkimistä tassuilla. Kiva herätä yöllä siihen, kun suuren suuri tassu mäiskähtää suoraan naamaan... Malamuuttien tyypillisiä kuvioita tuo tassuilla mätkiminen.
Mutta nyt taas arkiaskareet kutsuvat, joten toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa!
Marja-Liisa
|
|
Juhannukset on vietelty ja paluu arkeen koittanut... Ainoastaan tänään ja perjantaina käyn töissä, ti-ke-to on lomaa ja ensi viikon maanantaista sitten jatkuu loma tuonne heinäkuun 21. päivään minulla. Pekka jo lomansa aloittikin ja töihin tarvii mennä vasta 24. heinäkuuta.
Juhannusaatto meni meillä lähinnä kotosalla ollessa, mitä nyt käytiin pari tuntia potkimassa palloa kentällä iltasella. Päivä oli hiukan sateinen ainakin täällä meidän kulmilla, joten grillaamaankaan ei päästy. Juhannussauna lämmitettiin ja tuoreen vastan kanssa siellä sitten vastottiin. Ihana tuoksu tuli kyllä koivunlehdistä ja juhannusfiilis tuntui oikealta.
Juhannuspäivän illansuussa ystäväpariskunta kutsui meitä saunomaan ja uimaan mökille. Ei muuta kuin kaikki kamat kasaan ja mökille. Siellä sitten saunottiin loistavassa puusaunassa ja saunasta uimaan tietty. Pojat juoksivat edestakaisin ja ilakoivat uimassa vähän väliä. Uima-avutkin kun otettiin mukaan, ranta on sen verran syvä, että laiturin nokalla on jo vettä aikuista kaulaan asti. Pojat siinä sitten Pekan kanssa hyppivät kilpaa laiturilta veteen ja hauskaa oli. Me sitten ystäväpariskunnan rouvan kanssa mentiin miesväen jälkeen saunaan ja totta kai piti minunkin sitten uimaan päästä. Aivan uskomattoman ihanaa ja lämmintä vettä oli järvessä, +21 astetta näytti vedessä oleva mittari, ilmankos tuo lämpimältä tuntui. Siinä tuli saunasiiderikin miulla juotua, Pekka ja pariskunta sitten vähän enemmänkin maisteli.
Illan päälle alkoi Yepan ruoka-aika lähestyä ja sovittiin, että mennään meille jatkoille. Kävin viemässä pojat ensin kotiin, käytin koirat, annoin niille ruoat ja sitten Pekkaa ja ystäviä hakemaan. Meillä sitten pistettiin grilli kuumaksi ja grillailtiin vähän hiukopalaa. Pojat söivät makkarat per nuppi ja sitten kömpivät telttaan nukkumaan. Pojat nimittäin olivat koko päivän puhuneet nukkuvansa seuraavan yön kahdestaan teltassa. Pekan kanssa uumoiltiin, että kunhan mielikuvitus lähtee laukkaamaan, tulevat molemmat pojat peitot kainalossa sisälle nukkumaan. Niin siinä vain kävi, että nukkumatti taisi ehtiä ennemmin, sillä pojat nukkuivat oikeasti aamuun asti teltassa. Kyllä on reippaita poikia meillä – mutta mikäs tuossa pihamaalla ollessa, koti on tarvittaessa lähellä, teltassa mukavan viileä ja raitis nukkua. Ystävien kanssa sitten alkomaholia maistellessa ja jutellessa ilta vierähtikin yöneljään, ja vieraat lähtivät taksilla kotiin.
Sunnuntaina minä nukuin iltapäivään asti, taisi olla hiukan univelkaa jäljellä... Enpä muista olisinko sitten teiniaikojen noin myöhään nukkunutkaan ja Pekka ja pojat antoivat minun koisata...
Olivat ruokkineet koirat ja touhunneet itselleen aamupalan ja päiväruokaa suunnittelivat, kun nousin ylös. Illalla käytettiin koiria taas juoksemassa kaukalossa ja melkein tunnin ne siellä jaksoivatkin juosta ja leikkiä. On se vaan hauskan näköistä, kun 4 koiraa painaa hännät suorina ympäri ja ilmeet on niin onnelliset, kun vapaana saa viilettää. Eilinen olikin melko viileä päivä, ainoastaan 17 astetta oli päivällä mittarissa, joten koiristakin löytyi heti virtaa enemmän kuin kuumina päivinä.
Eli kaiken kaikkiaan ihana ja rentouttava juhannus. Minäkin olen jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Lääkekuuri onneksi alkoi purra heti aloitusta seuraavana päivänä, ainoastaan irtoavaa limaa saa rykiä ”putkista” pois, mutta jaksaa jo juosta ja tehdä kaikkea ilman, että tuntuu kuolema koittavan. Pääsin siis nauttimaan mukavasta juhannuksesta. Siitepölyoireetkin tuntuvat olevan todella vähissä nyt, eli taisi osa niistäkin johtua ihan siitä taudista, mikä päällä oli.
Mites sinun juhannuksesi meni? Tuliko käytyä festareilla vai mökkeilitkö? Vai vierähtikö juhannuskin töissä tai ihan vaan kotona rentoutuen?
Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelen lämpimien halausten kera JUURI SINULLE!
Marja-Liisa
Ps. Lisäilin muutamia kuvia albumiin Yepa, poistin muutamia vanhoja albumeita sekä lisäsin uuden Kesäkuvia-albumin, jossa myös uusia kuvia.
|
|
|
Kuulumisten kera tulin jälleen piipahtamaan spacessa. Kuuma kesä on täällä ja täytyy sanoa, että vähän turhankin kuuma. Eilispäivänä oli varjossa 33,5 astetta meidän pihalla ja voin sanoa, että ihan liian kuumaa, varsinkin kun olen itse kuumeessa.
Mutta aloitetaan tuolta hiukan kauempaa eli viime viikonlopulta. Lauantaina kurvasimme kaupunkiin asioille ja taas saatiin tuhlattua ”kivasti” rahaa. Ensin Mustiin ja Mirriin ostamaan isoille koirille ruokaa. Yepalle ostettiin myös oma panta, kun kasvattajalta lainaksi saatu panta on jäämässä jo pieneksi ja toisekseen luvattiin palauttaa se sitten malamuuttien kesäpäiville 7-9. heinäkuuta. Tulihan sieltä sitten muutama namiluukin koirille mukaan.
Sen jälkeen suunnistettiin Urheilu Koskimieheen katsomaan minulle sandaaleja, lehdessä kun oli niin edullinen tarjous. Mutta pettymys oli sandaalien malli, näytti ainakin minun jalassa ihan kauheelta, joten ostamatta sitten ne jätettiin. Päätettiin sitten käydä Intersportista katsomassa valikoimaa myös. Sieltä sitten kivat sandaalit löytyikin, kun kotona on paritkin sandaalit, mutta sellaiset remmittömät, joilla ei kauheesti liikkumaan pysty. Samalla sitten etsittiin Jerelle paremmat säärisuojat, joissa olisi nilkkasuoja, kun entisissä niitä ei ollut. Pitihän sitä sitten samalla reissulla Pekallekin säärisuojat ja jalkapallosukat hankkia, joten rahaa upposi jälleen ”urheiluvarusteisiin” jonkun verran.
Intersportin jälkeen käveltiin kadun toiselle puolelle Rax:iin syömään. Pitkästä aikaa tuli ahdettua vähän turhankin paljon ruokaa sisuksiin, joten kuumalla ilmalla sitten rupesi väsyttämään. Rax:ista sitten suunnattiin R-kioskille kyselemään yhtä Pleikkari 2-peliä, joka oli ihan ”sikahalpa”. Loppujen lopuksi käytiin 4 eri R-kioskilla kaupungissa, ja yllärinä ei peliä kuitenkaan löytynyt. Oikeesti niin halvalla kun uuden pelin saa, ei ole mikään ihme, että ei-oota myivät. Prismaan oli mentävä ruokaostoksille seuraavaksi ja sieltä sitten kotia kohti. Autossa oli tukalan kuuma, kun ei ilmastointia ole ja ruoan painaessa mahassa, väsyttikin ihan kamalasti.
Iltasella sitten lähdettiin tuttavaperheen houkuttelemana uimaan ja tuli miulla ja Pekalla heitettyä talviturkit pois. Ihanan lämmintä oli vesi, vaikkakaan ei varmasti yli 20 astetta ollut. Mukavasti se uiminen kuitenkin viilensi sitten helteisen päivän päätteeksi.
Sunnuntaina sitten oltiin lähinnä kotosalla ja iltasella lähdettiin pyörillä uimarannalle. Tonykin on jo oppinut pyöräilemään niin hyvin ilman apurattaita, että voitiin porukalla lähteä. Perillä sitten uida polskittiin aikamme ja sitten olikin miehillä jo kiire jalkapallon tuijottamiseen kotisohvalle.
Maanantaiaamuna herättyäni huomasin, että on todella surkea olo ja kuumettahan se oli pukannut. Nuhaa kun on jo pidempään kestänyt ja viime perjantaina alkoi sitten se yskä ja hienoinen kurkkukipu. Piipahdin aamupäivällä hetken töissä, mutta puolilta päivin oli jo kotiin lähdettävä. Helteet ja kuume ei ole todellakaan mikään miellyttävä yhdistelmä – surkee oli olo. Pojat kaivoivat lasten puhallettavan altaan tallista ja täyttivät sinne itselleen vettä. Siellä sitten päivällä polskivat useaan otteeseen itseään viilentämässä.
Eilisen päivän olinkin kotona ja kävin lääkärissä. Paha keuhkoputken tulehdushan sieltä löytyi ja antibioottikuurille laitettiin. Poski- ja otsaonteloita ei lääkäri edes tutkinut, kaipa se ajatteli niidenkin mahdolliset tulehdukset lähtevän samalla kuurilla.
Puolenpäivän aikaan hain Yepaa pois ulkotarhasta ja Veera oli todella vaisun oloinen. Heta söi jotain kopin edestä ja kun menin katsomaan, se oli oksennusta. Veera tuli kopista pois ja oksenteli muutaman kerran minun nähteni, ”nuupotti” tosi uupuneen näköisenä, eikä edes vettä juonut. Otin sitten Veerankin häkistä pois ja vein ensimmäisenä kylmään suihkuun. Ei jaksanut vastaan laittaa, ilmiselvästi nautti, kun suihkutin kylmää vettä mahanaluseen, kylkiin ja jalkoihin. Sen jälkeen koitin antaa piimää ja Teho-Baktia, mutta neiti vain käänsi päätään pois. Eikä vesi juomakupistakaan kelvannut. Otin sitten kylmää vettä, johon sekoitin hiukan sokeria ja lääkeruiskulla väkisin juotin sitä Veeralle. Sen jälkeen mentiin ulos ja varjoon olemaan, sisälläkin kun sen verran kuuma on näin kesällä. Siellä jonkun aikaan makoiltuaan Veera vihdoinkin piristyi entiselleen. Sisällä joikin vesikupista sitten ihan itse useampaan kertaan ja illalla jo ruokakin maistui tosi hyvin.
Epäilen, että kun Veera on lähes koko ajan eilen ollut kopissa, että lämpötilat on siellä nousseet niin korkeiksi, ja jos ei juomassa ole käynyt, niin jonkun asteinen lämpöhalvaus sitten yllätti. Muut koirat kun tykkäävät makoilla maahan kaivamissaan kuopissa, joissa on viileämpää ja tuuli pääsee hiukan viilentämään, niillä ei tuntunut mitään hätää olevan. Toisaalta onni, että olin sairaslomalla kotona, muuten ehkä tilanne olisi ollut vaikeampi, kun olisin töistä tullut parin tunnin päästä. Voipi olla, että pitää pistää kopin ovet tukkoon kesäkuumilla, ettei Veera pääse siellä päiväänsä viettämään. Yleensä se kyllä on myöskin makoillut ulkona kuopassa, mutta liekö eilen sitten ollut vain kopissa.
Tänään vielä sairastan kotona, ja huomenna pitäisi töihin taas palata. Eipä kuitenkaan ole kuin huominen töitä ja sitten alkaa kesäloma! Ihanaa, saa olla ihan kotosalla koko perheellä, ellei nyt reissuun lähdetä. Miun vanhemmat tulevat sitten ensi viikolla tänne meille kyläilemään, kun omaa kesälomaansa viettävät. Reissuunlähdöstä ei vielä omalta kohdaltamme tiedetä, kun on koiria niin monta, että ensin pitäisi miettiä järjestelyt niiden osalta. Olisihan tuo tietysti taas kiva lähteä pohjoisen suuntaan sukulaisia ja kavereita tervehtimään, mutta katsotaan nyt, jääkö se reissu tänä kesänä väliin. Varmaan sitä kuitenkin jonkunsorttinen ”huvipuistoreissu” tehdään, vaikkei pitkälle reissulle lähdettäisikään.
Mutta jälleen kerran kuulumisia on enemmän kuin tarpeeksi tullut, joten toivottelen kaikille jo etukäteen
RENTOUTTAVAA JA RAUHALLISEN HAUSKAA
JUHANNUSTA JA PIDETÄÄN ITSEMME PINNALLA!
Marja-Liisa
|
|
|
Vihdoinkin pääsee tänne päivityksille! Kuten tuolla Syanide jo totesikin, on Yepan kanssa tosiaan pitänyt kiirettä, ja kyllä poikien futisjuttujen kanssa myös. Iltasella on sitten jo väsyttänyt niin, ettei ole enää millään jaksanut kirjoittaa uusia kuulumisia.
Viime keskiviikkona pojat oli futistreeneissä ja mie kuskasin sinne meidän poikien lisäksi kolme poikien kaveria. Kiva, että liikuntainnostusta saadaan kylälle leviämään, sekä aikuisille, että lapsille. Meidän myötä kun täältä käydään painimassa, jalkapalloa pelaamassa, lapset ja aikuiset pelaavat perjantaisin jalkapalloa ja keskiviikkoisin sitten vielä aikuiset pelaavat puulaakisarjaa. Aktiivisuutta lisää kummasti ja intoa tuntuu kaikilla olevan, kun joku vaan saa hommat alkuun ja jatkumaan.
Keskiviikkona Jerellä nyrjähti nilkka aika pahasti. Onneksi oli jäitä mukana varmuuden vuoksi ja saatiin heti kolmea K:ta, kylmää, kohoa ja kompressiota. Sidottiin sitten kotona nilkka ja ei onneksi tosiaan kylmän ansiosta pahasti turvonnutkaan. Torstaina oli tiedossa nappulaliigan turnaus, joten Pekka käydessään työterveysasemalla kuulontarkastuksessa kyseli lääkäriltä, voiko Jere pelata. Sitä itseään kun ei oikein villihevosetkaan saa pidettyä pois pelaamasta. Lääkäri sanoi, että jos ei ole nilkka kipeä torstaina, voi nilkka sidottuna pelata, mutta perjantainen kyläpeli pitää jättää väliin ja ensi viikolla voi taas treenata normaalisti. Jatkossa ei missään tapauksessa kannata nilkkaa sitoa, tai lihakset eivät koskaan kehity pitämään nilkkaa tiukkana – lapsilla kun ne ovat vielä aika löysät nuo nivelet.
Torstaina sitten suunnattiin Haminaan nappulaliigaa pelaamaan. Mukana oli myöskin meidän poikien lisäksi 3 muuta meidän kylän poikaa, joista 2 isompaa pelasi. Tony ja toisen pojan pikkuveli eivät vielä pelaamaan päässeet. 2 peliä oli ohjelmassa peräkkäin. Toinen peli päättyi 2-2 tasapeliin ja toisen voitti poikien joukkue 5-0. Kyllä oli kivaa katsottavaa pelit – nyt miustakin sitten tuli futisäiti, joka seisoo kentän reunalla kannustamassa ja huolehtii juomista ja muista...
Tänään, perjantaina oli ohjelmassa taas kyläpeli. Tällä kertaa meidän perheestä oli ”sairaslomalla” ¾ osaa. Tonylla on sen verran räkäinen olo, Jerellä nilkka otti huilia ja miulla edelleen nuha jatkuu. Tänään on koko päivän kurkku ollut kipeä ja keuhkoputkesta asti koskenut, joten katsoin paremmaksi jättää pelissä juoksemiset väliin. Hyvä peli siitä kuitenkin saatiin, oli sen verran porukkaa paikalla. Lopputulos taisi olla 9-8, eli aika suurimaalinen oli ottelu.
Yepan kanssa on touhuiltu kaikenlaista, rakennettu pikkuhiljaa tottelevaisuutta, normaaleja rutiineja ja kivaa pentutouhuilua. Eilen Yepaa käytettiin taas puntarilla ja 9-viikkoisena painoa on jo huimat 9,5 kg eli 1,5 kg tullut viikossa neidille lisää. Eikä se kuitenkaan kyljissä näy, jalkoja tuolle ”varsalle” on tuntunut tulevan lisää. Yltääpä jo keittiön pöydällekin roikkumaan. Melkoisen äkkilähdön toki sieltä on saanut, kun on yllättämään päässyt, malamuutin pennulla kun tuntuu olevan aina nälkä...
Iltaisin Heta ja Yepa viettävät mukavan ”iltavillin” pihalla eli juoksevat, nujuavat ja painivat kilpaa. Heta saa välillä hepulit ja painaa ympäri pihaa kylki maata kurveissa viistäen. Yepa taas yrittää parhaansa mukaan pomppia perässä. Sitten välillä pysähdytään nujuamaan ja hammastelemaan, vuoroin Heta alla ja vuoroin Yepa alimmaisena.
No niin, romaanihan tästä on tulossa, mutta tärkeimmät kai tuli kerrottua kuitenkin. Hellettä on meillä piisannut viime viikonlopusta lähtien ja koirat ovat ulkotarhassaan kaivelleet itselleen mukavia viilennyskuoppia, joissa sitten päivällä makoilevat. Iltasella vasta lenkillekin viitsii viedä, kun ilma on vähän viilentynyt.
Oikein mukavaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua JUURI SINULLE !
Marja-Liisa
|
|
Onpahan ollut upea päivä tänään! Noiden koleiden, pilvisten ja tuulisten päivien jälkeen on tänään ollut aurinkoista ja ihanan lämmintä. Pieni tuulenvire on vielä käynyt, mutta sehän vaan helpottaa helteistä oloa. Että minä sitten rakastan kesää.
Kesällä iskee vähän harmittavasti aina tuo siitepölyallergia ja ilman lääkkeitä aivastelua ja niiskutusta riittää. Onneksi nykyään iän myötä oireet ovat sen verran helpottaneet, että reseptivapailla lääkkeillä pärjää ja pelkät tabletit riittävät. Nuorempana piti olla silmätipat, tabletit ja nenäsuihke – reseptillä kaikki, että ”selvisi” kesästä hengissä. Nyt vaan on todella ahdistava olo, kun nenä on aivan tukkeessa lääkkeestä riippumatta – on nimittäin kesäflunssa ilmeisesti iskenyt. Kuorolaisilla on ollut vähän joka toisella nimittäin flunssaa ja poskiontelontulehdusta, eli eiköhän se sieltä ole tullut. Oon ajatellut, että allergiaoireet on vaan pahana, mutta tänään lenkillä huomasi, ettei ole kunnossa – kylmää hikeä puski ja hengästyi heti, kun vähän ajatteli juosta.
Eilen käytiin taas pelaamassa jalkapalloa kyläläisten kanssa ja paikalla oli kolmisenkymmentä pelaajaa. 2 tuntia jälleen vierähti mukavasti liikkuessa ja lasten kanssa touhutessa. Jälleen tasainen peli saatiin, peli päättyi 5-5. Tosi suuren suosion onkin saanut tuo lasten ja aikuisten yhteinen peli-ilta. Kiva vaan, että yhteistä liikuntaharrastusta saisi ”vietyä” joka perheeseen. Kun aina puhutaan siitä, miten nykyajan lapset eivät enää liiku. Toisaalta moni vanhempikin on peli-iltana sanonut, että kun ei tule itsellä liikuttua. No, nyt sitten lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Yepan kanssa touhut sujuvat oikein hyvin – alkaa neiti jo oppia talon tavoille. Ei voi muuta kuin ihailla pennun rohkeutta uusiin asioihin. Tänäänkin pihalla ajelin nurmikkoa ja Yepa oli pihalla myös ja tutkaili hetken aikaa leikkuria kauempaa. Vähän ajan päästä neiti jo kipitteli minun ja pörinävehkeen perässä, eikä yhtään pelottanut. Puutarhakalusteita siirtäessäni eri kohdassa oleva tuoli näytti Yepasta hiukan epäilyttävältä, hiipi vähän lähemmäksi katsomaan ja kääntyi tulemaan luokseni muristen tuolille. Yhdessäpä mentiin sitten katsomaan ja todettiin, että eihän se ”herra tuoli” ole sen kummoisempi kuin pöydän ääressäkään. Ruokahetkikään ei ole enää niin vauhdikas, kun Yepa on nyt alkanut oppia, että toisten kupeille ei tarvi mennä, hän saa ihan omankin kupin, kun malttaa odottaa hetken.
Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille oikein mukavaa sunnuntaita ja aurinkoa kaikkialle Suomeen!
Marja-Liisa
Ps. Tässä muutama hauska poiminta vessa – ja seinäkirjoituksista:
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
***
Mikään ongelma ei ole niin suuri ja monimutkainen,
ettei sitä voi juosta karkuun.
***
Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.
***
Jonakin päivänä laivani saapuu, ja minun onnellani
olen varmasti lentokentällä.
***
Tiesitkö, että 50 % kettujen viisaudesta perustuu kanojen tyhmyyteen
***
Onko maapallolla älyllistä elämää? - Ei, olen vain käymässä.
***
Kuvittele, olet hullu, eikä kukaan huomaa sitä.
|
|
Jopas nyt kiirettä pitää, poikien kesälomaa, töitä, pentukoiraa ja isompia koiria – vuorokaudessa on melkein liian vähän tunteja, että vielä tietokoneellekin ehtisi. Joudun nyt laiminlyömään vähän suosikkispacejenkin tutkailua, kun ei millään ehdi.
Mutta nyt luodaan sitä perustaa tulevaisuudelle tuon Yepan kanssa, jotta siitä tulee sosiaalinen, meihin leimautunut, mukava, ystävällinen ja hallittavissa oleva malamuutti sitten isompana.
Oikein mukavasti on meillä tähän mennessä mennyt. Yepa on kotiutunut oikein hyvin ja toissapäivänä sitten sen jo huomasikin. Nimittäin siitä, että Yepa alkoi nukkua sikeästi. Ensimmäiset päivät se poukkasi vähän väliä perään kipittelemään, ja jo vähän ihmeteltiin, että onpas se energinen pentu, kun ei paljon unta tarvitse. Mutta niin kuin kasvattaja sanoikin, koiranpentu on sitten kotiutunut, kun se malttaa nukkua kunnolla. Nyt voi vierestä kävellä ja neiti vaan jatkaa uinailujaan, ehkä asentoa vähän vaihtaa, mutta eipä juuri muuta. Nyt sitten ihmetellään, että yllättävän paljonhan se nukkuu... Pienen koiranpennun elämää seuratessa kaikki on niin ihmeellistä ja hauskaa.
Luonnetta neidissä tuntuu löytyvän, malamuutin ruoan ahneus on ihan selkeä – ruokaa pitäis saada keinolla millä hyvänsä. Pontuksen murinoihin neiti murmuttaa takaisin, vaikkakaan ei silloin kyllä sitten mene liian lähelle. Kova tyttö on Yepa myös puhumaan, vähän väliä se juttelee mörinällä, örinällä, ulinalla yms. malamuuttimaisilla äänillä. Ja osaapa tuo ulvoakin, ainakin ”häkkikuorossa” eli kun joku koirista ulkotarhassa aloittaa, kohta ulvoo kaikki kuonot taivasta kohti, niin, että ihmiset luulevat susia olevan liikkeellä. Tosi rohkeasti menee uusiin tilanteisiin, sellaista luontaista varovaisuutta tietenkin on, mutta jos ilmaisee selkeästi, että asiassa ei ole pelättävää, neiti reipastuu saman tien.
Muuten ei meille kummempia kuulu, tässä kesäkelejä odotellaan. Onkin ollut niin harmaata ja koleaa, että olisi voinut luulla syksyn saapuneen. No, ehkä se viikonloppuna sitten taas lämpenee, kun niin on säätiedoituksissa luvattu... Pojat viettävät kesälomaa, ovat kahdestaan kotona olleet sen muutaman tunnin, kun olen itse ollut töissä. Eilen oli pojat, Heta ja Yepa miulla töissä mukana. Hyvin on pojat kotona viihtyneet, puhelin soi miulle töihin vähän väliä, mutta parempi niin, tiedänpähän missä milloinkakin ovat ja mitä touhuavat.
Mukavaa loppuviikkoa JUURI SINULLE!
Marja-Liisa
|
|
工具 
